Kulunut koronavuosi on kurittanut varsinkin kulttuuri- ja matkailualoilla toimivia tahoja. Kun yhtäkkiä matkailua rajoitettiin ja tapahtumien järjestäminen kävi hankalaksi, on monien pitänyt miettiä uusiksi omat työtavat ja tulonlähteet täysin uusiksi.
Digiloikkaa ei välttämättä tehdä yhdessä yössä eivätkä asiakkaat löydä uusia tapoja kuluttaa kulttuuria hetkessä. Moni on täysin uuden edessä.
Paitsi kulttuuri- ja matkailuala, on työelämä kaikin puolin ollut kovassa myllerryksessä. Webinaarit, etäkokoukset ja perutut tapahtumat ovat monella tapaa olleet arkipäivää. Osallistuin itse viime viikolla virtuaalisena versiona järjestettyyn Kaakottimen – Kaakkois-Suomen hankevetäjien tapaamiseen. Monet meistä Leader-hankkeissa työskentelevistä teemme töitä hyvin pienissä organisaatioissa, joten hankevetäjien oma verkosto tuo mukavan lisänsä työyhteisöön.
Kuten tähän maailmankuvaan kuuluu, emme tavanneet naamatusten, vaan kurkimme kasvojamme ruuduilta. Samalla pohdimme ajankohtaisia asioita, kuten siten miten koronatilanne on vaikuttanut hanketyöhön. Mieleeni jäi varsinkin kommentti siitä, kuinka keväällä uutta hanketta aloitettaessa intoa löytyi erilaisten tapahtumien järjestelyyn, mutta fyysisiä tapaamisia ei ole voitu järjestää. Koronatilanne on rajoittanut aiottuja toimenpiteitä ja tuonut omat haasteensa siihen, minne innokas hankevetäjä toimenpiteet muuttuneessa ympäristössä suuntaisi. Korona tuo omat mutkansa joka puolelle.
Monet meistä hanketyöntekijöistä olemme kuitenkin siinä onnellisessa asemassa näinä erikoisina aikoina, että hankerahoitus tuo tiettyä turvaa pienille organisaatioille ja pitää virettä yllä kehittämisnäkökulmasta. Korona-ajat ovat pistäneet kaikkia miettimään uusista vinkkeleistä asioita – milloin kannattaa tavata, tarvitseeko mitä tehdä fyysisesti ja mikä hoituu virtuaalisesti. Onneksi tässä kohtaa rahoittaja osaa varmasti ymmärtää miksi tapahtuma on hankesuunnitelmaa uhmaten järjestetty koronavuotena 2020 etänä eikä fyysisesti. Apua ja tukea on saatavilla moneen rahoitusten kanssa askarruttavaan kysymykseen, kun sitä jaksaa kysyä.
Miten maaseutualueita kehitetään, kun tapaamisia on rajoitettu? Viestiminen hoituu helposti virtuaalisin välineinkin ja monet hyvät tapahtumaideat on siirretty tulevaisuuteen. On hyvä muistaa, jos jotain tapahtumaa ei ole voitu järjestää nyt, ei sen eteen tehty ideointityö ole valunut täysin hukkaan. Kootut verkostot ja kerätyt ideat ovat käytettävissä myöhemminkin.
Esimerkiksi meillä käynnissä oleva Kotkaniemi kohillaan -kehittämishankkeen oli tarkoitus olla järjestämässä Kotkaniemeen, presidentti P. E. Svinhufvudin kotimuseolle maaseutumarkkina-tapahtumapäivää elokuun loppuun. Lopulta me järjestävät näimme yhdessä riskien kasvaneen liian suuriksi ja tapahtuma päätettiin lykätä ensi vuoteen. Kuitenkaan jo järjestetyt suunnittelupalaverit ja mietitty ohjelma eivät menneet hukkaan, sillä tarkoituksena on järjestää tapahtumaa heti kun korona sallii.
Kaikkea ei voida siirtää virtuaaliseksi eikä oikeita ihmiskontakteja tietyissä asioissa korvaa mikään. Kuitenkin korona on tuonut mukanaan myös uudenlaisia ajatuksia ja näkövinkkeleitä arkeen. Meillä Kotkaniemessä on virinnyt paljon uusia ideoita virtuaalisen puolen kehittämisen suhteen, sellaisia, joita ilman koronaa olisi varmasti lykätty eteenpäin.
Millaisia tuotteita ja tietoutta museo ja matkailukohde voisi kotisivuillaan tarjota? Tänä vuonna tällaiset ajatukset ovat yhä enemmän tulleet eteen. Se että kokouksia ja koulutuksia järjestetään monesti etänä, on tuonut lähemmäs ja helpommin saavutettaville sellaiset tapahtumat, joihin kaikkiin ei normiarjessa olisi ollut aikaa. Kolikon puolia on monia ja ainakin kulunut vuosi on tarjonnut paitsi uusia haasteita, myös esimerkkejä miten yhdessä näitä haasteita voidaan ratkoa.
Teksti: Heini Kähkönen, projektipäällikkö, Kotkaniemi-säätiö, Kotkaniemi kohillaan -hanke
Kuva: Annastiina Löppönen, projektisihteeri, Kotkaniemi-säätiö, Kotkaniemi kohillaan -hanke
Juttu on julkaistu 29.9.2020. Linkki Kotkaniemen nettisivuille.
